Marraskuun alku on mennyt kivasti. Olen saanut edelleen iloita luonnosta, vaikka se on tänä aikana kuolleessa tilassa. Kun katselee tyhjiä puun oksia, on ilo tietää, että kun kevät koittaa, se taas virkoaa eloon, lehdet puhkeavat. Elämä niissä on nyt kuin piilossa, mutta tallella kuitenkin.

Haravoin pihaa taas, kuinkahan monennen kerran tänä aikana, kun olemme täällä asuneet. Riippupihlajassa vielä on lehtiä puussa. Ne putoavat vasta viimeksi.

Kivaa on ollut tänään olla pihalla peräti 2½ t. Kävimme ensin aamulenkillä, sitten kävin hautausmaalla viemässä kynttilän 1. mieheni haudalle ja viimeksi vielä haravoin.

Pimeäksi on ilmanala muuttunut. Päivälläkin on niin pimeää, että melkein saa olla valot palamassa ja päivä on lyhyt. Tällaisena aikana on omat hyvätkin puolensa. Saa mennä levolle rauhassa, kun naapuritkin menevät aina pimeinä aikoina.  Kynttilää tulee poltettua. Pieni kynttilä, ja minkä valon ja lämmön se saakaan aikaan tänä pimeydessä.

Kaiken kaikkiaan, kunnia Isälle Jumalalle tästä kaikesta! Hän on hyvä! Hänen armonsa pysyy iankaikkisesti!

 Etsin heinäkuulta kirjoituksiani, mutta ohjelma ei antanut mitään kyseiseltä kuukaudelta. Joten, kerron koko muuton (enkä toistamiseen). 

Kesäkuussa kävimme katsomassa yhtä asuntoa tässä kaupungissa. Ihastuimme, mutta koska oma asunto oli vielä myymättä, panimme sen myyntiin kesäkuun lopussa. Sitten alkoi oikea "rumba". Esittelyjä tuli niin tiuhaan, että jatkuvasti sai olla siivoamassa, luutu kourassa kuljettiin ja järjestettiin paikkoja päällisin puolin kuntoon. Samalla piti ajatella, mitä ottaa mukaan ja mitä poistaa. Oli kuuma, hiki virtasi. Esittelyaika kesti loppujen lopuksi vähän aikaa, vain 1½ kk. Olimme jo lopen uupuneita. Myyntihinta piti ratkaista. Ostajat tietysti halusivat mahdollisimman halvalla päästä ja me mahdollisimman hyvällä hinnalla. Kun hintaa soviteltiin, kysyin lopuksi Herralta, mikä tämän asunnon hinta oikeasti on. Hän sanoi summan. Kun Raamattu sanoo, että jokainen asia on 2 tai 3 todistajan kautta vahvistettava, soitin 2 ihmiselle, että mitä he arvioivat asunnon hinnaksi. He sanoivat just sen, minkä Herra oli sanonut. Sitten en enää hintaa pudottanut. Veli Matti oli kauhuissaan, kun varma ostaja olisi jo ollut tiedossa.   ~  Varma ostaja suostui hintapyyntöömme ja teimme kaupat.

Muutaman päivän olimme ilman kotia. Olimme jo juosseet itsemme väsyksiin monenlaisissa esittelyissä, mutta mikään ei tuntunut omalta. Yhtenä ti-aamuna VM oli jo luovuttamassa, mutta ajatteli, että käy vielä yhden kerran netissä katsomassa, ja............. sinne oli ilmestynyt uusi rivitalon päätykolmio myyntiin.

Aamupalan jälkeen, ihmettelen itseäni, olin ensimmäisenä takki päällä ja sanomassa Veli Matille, että "tuu jo". Jumalan Pyhä Henki pani minut liikkeelle. Olin siihen asti ollut aina vähän vastahakoinen lähtemään esittelyihin.  Nyt oli Jumalan aika. Lähdimme vakoilemaan asuntoa ulkoapäin, kaikki tuntui olevan kohdallaan. VM soitti esittelijälle ja hän tuli ja näimme kodin sisältäpäin. Kaikki täsmäsi: tässä se on. Ajoimme esittelijän perässä toimistolle ja teimme ostotarjouksen, joka hyväksyttiin.

Kauppakirjan teko oli oma huvittava toimenpide. VM tinki hinnasta ja toimiston sääntöjen vastaisesti myyjä  suostui. Osaakkeesta, jota olimme ostamassa, puuttui allekirjoitukset ja siirto. Myyjälle tuli vaikeuksia ja lisää hommaa, ennenkuin kaikki oli kunnossa. Loppujen lopuksi oikeus voitti ja me saimme tämän kodin. Muutoista olen kertonutkin jo syys- ja lokakuun blogeissa.

Jeesukselle kiitos tästä kaikesta! Hän valvoi myynnin, uuden oston ja muuton. Hän oli kaikessa mukana, emme olleetkaan kaksin tämän asian kanssa. Ylistys Jeesus!

Viikko mennä hurahti!   ~  Lähdimme viime ke tyttäreni ja hänen perheensä luo. Menomatka meni hyvin. Saimme olla lasten kanssa sen illan. He ovat niin ihania yksilöitä kaikki. Illalla kävimme lenkillä ja kaupassa. Alkoi sataa lunta. Päivemmällä olikin ollut hyytävän kylmä. Yövyimme heillä.

To aamupäivällä lähdimme Tampereelle ystäviemme luo. Lunta satoi koko päivän ja illan vietimme yhdessä, kun Raijakin oli tullut töistä. Pe olimme vielä siellä. Kävin lenkillä ja valmistauduimme illaksi Nurmikodille.

Sai jälleen todeta, että Jeesus elää ja haluaa viedä evankeliumin ilosanomaa eteenpäin niille, jotka sitä tarvitsevat. Sehän on tarkoitettu jokaiselle ihmiselle, mutta on liian paljon niitä, joille Hän, Jeesus Kristus ja Hänen täytetty työnsä, Sinun ja minun edestä ja hyväksemme, ei kelpaa.  ~  Sain kuitenkin kehotuksen kylvää kaikkien teiden varsille ja Hän itse, Herrani, järjesti tilanteet ja puhui Pyhän Henkensä kautta.

On suurta armoa Häneltä saada tällaisia elää todeksi elämässään!

Tervetuloa marraskuu!

Aamu on mennyt rauhalliseen tahtiin. Veli Matti kävi jakamassa esitteitä ja minä lähdin hautausmaalle.
En tiennyt, miksi taas, mutta menin. Siellä oli kaksi ihmistä juuri äsken haudatun ihmisen haudalla ja 
ohi kävellessäni tuli mieleeni sanat:"Ihminen on kuin ruoho. Kun tuuli käy hänen ylitseen, ei häntä enää 
ole, eikä hänen asuinsijansa häntä tunne". 
Kävelin ohi ja sitten vasta ajattelin, että mitä jos tuo olikin Herran kutsu kertoa Jeesuksesta. Pyysin
Häneltä, että jos näin on, anna niiden olla vielä hautausmaalla, kun palasin takaisin. He olivat menossa pois
ja minä kiihdytin askeleitani saadakseni heidät kiinni. 

Siinä sitten juteltiin ja annoin heille "Arvokortin". Herra tietää, mitä jatkossa. Rukoilin heidät Hänen käsiinsä 
joka kaiken voi ja kiitin Häntä, että antoi mahdollisuuden. Rukoukseni onkin, että Hän puhdistaa minut kaikesta
synnistä, hitaudesta ja vastahakoisuudesta, että Hän saisi näin jatkossakin vaikuttaa ja minä selvästi kuulisin
Hänen äänensä, jos se on Hänen suunnitelmansa elämässäni.

Sain jokin aika sitten sanat:"kylväkää kaikkien teiden varsille". Minun asiani on vain totella ja Herra vastaa ja
hoitaa seuraukset.

Praise to the Lord! 

 Olemme saaneet viettää ihania päiviä tällä viikolla. Olemme tehneet ruskaretkiä myöhäissyksyn luontoon ja ja tutkimusretkiä asuinalueeseemme.

Naapurissa on kartano, joka on ensimmäinen tällä paikkakunnalla. Joku rikas perusti tänne oikein hovin. Rakennuksia on paljon ja moni niistä on otettu hyötykäyttöön. Kartanon alue on hyvin hoidettua ja siellä saa nähdä jotakin siitä, mitä elämä oli ennen vanhaan. On vanha mylly, jossa jyvät jauhettiin, on viljavarastoja, kartanon väen oma miljöö, puutarha täynnä ruusuja.

Joki virtaa kartanon ohi ja siinä on nykyisin uimaranta. Itse aikanani kävin lasten kanssa samaisella uimarannalla. Kun muutimme täältä toiseen kaupunginosaan,jäin kaipaamaan tätä miljöötä. Nyt on Herra johdattanut takaisin mieleiseeni asuinympäristöön, kiitos siitä ja tästä kaikesta Hänelle!

Laitan joskus kartanosta tänne kuvan, jos siinä onnistun!

Tänään tulee kuluneeksi 16 v. isäni kuolemasta!